arpia

yhä on punainen
arpi, myöskin toinen
ilman tekosyitä

yrittäen peittää tunteen
että kaikki taas pettää
vapiseva käsi
lojuu vasten seinää
mutta hän vielä heikompi
horjuvaa heinää

tapetti tasainen
tässä ja vakaa,
hän toisenlainen
ajatuksissaan makaa

puristaen itseään maata vasten
jotta se voisi tuoda takaisin kaiken

vain syli, jota vasten painautua
vain joku, johon tukeutua
yksin ei voi olla, tai ei ole ollenkaan
mikään ei tunnu miltään, ei ole olemassakaan
hengitys tekee kipeää, tai ehkä ei sitäkään
vain sydän tyhjää pumppaa, ja vaikkei pumppaisi, veri virtaisi itsestään
tahtoisi saada jotain pysyvää
sillä hän ei meinaa pysyä itsekään

huutaa, itkee, paiskoo kirjoja maahan
kaataa, riuhtoo hyllyt maahan
heittäytyy sen varaan itsekin

mutta hän ei aio luopua mistään vaikkei henkeä saa
vaikka tuska hiipii rintaan
hän päättää arpiaan parantaa
''ehkä kaikki tulee takaisin jos jaksan odottaa
ehkä elämä tulee takaisin, jos osaan lopettaa''