Yön pillastuessa
valo karkaa hyppysistäsi
pimeä herää.
Kysyt kuuleeko kukaan,
onko täällä ketään?
peloton pelko
et pelkää pimeää
et pelkää yötä,
ehkä elämää
luot silmäyksen varjoihin seinällä
tunnet kihelmöinnin kädellä
pelkäät kääntyä,
onko joku lähellä?
kuulet puheensorinaa,
käännyt ympäri eikä kukaan ole siellä
on vaikea katsoa uudestaan
kun olet varma,
että joku on täällä
kuljet pimeällä tiellä
joka ei pääty koskaan
samat kivet, kannot, puut
tunnet ne
hädin tuskin näet mitään
kuullen kaikki muut
henget odottava ullakolla
kuiskien ''täällä on hyvä olla''
sydämesi lyöntejä laskevat
kunnes se ei enää hakkaa
sekoittelevat pakkaa,
kunnes hengitys lakkaa
sanat voivat tappaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hieno runo.
Niin,
me pelkäämme monia asioita.
Turhaan.
Sanat ovat monia surmanneet, näivettäneet ja tukahduttaneet elämänhalun.
Jännittävä tunnelma