Kuu

Jalat yksinään
Eivät pääse pitkälle
Vaikka olisivat kauniitkin

Pidin omiasi parempina kun minun
Eihän omiaan saa rakastaa 
Enempää kuin muiden

Välissä niiden yö
Kuin puut iltaisin
Ne nojautuvat toisiaan vasten

Taianomainen omassa kuvassaan
Muiden katseissa
Ei minkään väärti

Kurkota ja kosketa minua
Sillä olen kaukana
Ja nauran jos yrität

Aamulla katson taas
Millaisen rumiluksen kanssa olen maannut
Ja vieraaksi kodiksi
Tätä taloa kutsun