Ruukunpaloja

Mitä merkitsevät viisituhatta vuotta välillämme?
       Kokeneella kädelläsi
   muovasit pehmeää savea
lämpimillä sormillasi 
muovasit maan lämmöstä kauniin
    Ja minä katselen
viidentuhannen auringonkierron jälkeen
   Sinun kädenjälkiäsi
ajan murskaamia
      sään syömiä
mutta yhä
    näkyviä
Mitä mietit silloin?
         ajattelitko minua, 
kun painoit hirvensarvikoruasi savea vasten?
Ajattelitko tuulta ja metsiä?
    Nuotiota
sukupolvien kiertoa ja sitä
   mikä on muuttumatonta?
Ja kun katselen noita sirpaleita
   voin ummistaa silmäni ja haistaa järvituulen
ja jos oikein yritän
    näen sinut taas,
ruokojen keskellä taljalla
viisituhatta vuotta sitten.

Kalliotkaan eivät ole ikuisia.