Nimetön

Onneton rakkaus,

  runojen äiti!

Halki aikain olemme sinua kaivanneet

   vain

voidaksemme valittaa

    kuinka emme pääse sinusta eroon.

Tänne raastava kaipuu

    ja ikävän hiljainen kuiskaus!

Eihän onnesta kirjoittaminen

   ole yhtään niin hauskaa.



Välinpitämättömyys,

    sinä surkeankin rakkauden surma!

Sanoit,

   etten saa rakastaa

- nytkö en vihatakaan?

  "Se tekee elämästä liian vaikeaa."

Niin, ja varmaan hauskempaa

  onkin aivokuolleena vain vaeltaa!

En ymmärrä, 

    en alkuunkaan

miten aiot maailmasi rakentaa.