Rinnallansa sydänparka
tuomittu on kuolemaan,
sydämensä antamalla
yhteen unelmaan.
Maailmaan, josta uusi
sydän kumpuaa,
jossa voi ystävä
vapautta julistaa.
Ystävä, tuo sydänparka
veljeen turvaten.
"Näemmehän me huomispäivän?"
kysyy murtuen.
Ystävä ei tahdo kuulla
veljen vastausta,
eikä veli ystävän
luopuvan uskosta
"He lähestyvät", veli myöntää,
"ehkä tulemme kaatumaan",
ystävät ja veljet
kokoontuvat kuulemaan.
"Vaan jos, veljeni,
on sydämessä tilaa unelmaan,
tulee teille huomispäivä
aina paistamaan."
Ja sydämensä antoi
veli jokainen,
viimeiseen asti
huomispäivään uskoen.
Selite:
Kiitokseksi eräille.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
