Istun yksin kivellä
hengitän
viimein hengitän
Lämmin viima viuhoo
tarttuu korviin ja tukkaan
Vastaranta kuin epävarma siveltimen veto
On aikoja mennyt
tavallisia,
hurjia
kurjimmat työnnän veteen
heitän kiven perään
Onneani en enää lähde onkimaan
se olkoon tässä
ja nyt
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| puupu | Loppumaton | 6.7.2024 | 1 | Runo |
| puupu | Kylmää hiekkaa | 21.6.2024 | 0 | Runo |
| puupu | Pihasauna | 24.12.2020 | 6 | Runo |
| puupu | Katkerruno | 20.6.2020 | 1 | Runo |
| puupu | vahvistus | 20.6.2020 | 1 | Runo |
| puupu | Kaksi päivää kesää jäljellä | 31.8.2019 | 2 | Runo |
| puupu | Miten tuntea galaksin liikkeet | 15.9.2018 | 3 | Runo |
| puupu | Istua kuistilla ja juoda kahvia | 25.2.2018 | 4 | Runo |
| puupu | Askeleet rannasta | 21.2.2018 | 3 | Runo |
| puupu | Heinäkuu | 21.7.2017 | 5 | Runo |
| puupu | Mitä olet tehnyt | 26.11.2016 | 3 | Runo |
| puupu | Päivä jolloin isä meni Sinne | 17.6.2016 | 2 | Runo |
Kommentit