Äiti, pelkään pellejä edelleen
luen Södergrania, joskus
vieläkin itseni
itken uneen
Joy Division, se
vieläkin on
kasvoilleni, silmiin
meikkaan yhä mustan
naamion
En ole vieläkään
oppinut aamuista,
jotka heikotti
Olen edelleen usein
humalassa
ja siinä samaisessa
tilassa
cocky ja
vitun arrogant
Työnnän joskus
sormeni leivänpaahtimeen
jos tarvii tunnetta
tai jotain sellaista
En osaa vieläkään
sijata vuodetta ja
luulen, ettei minusta
tulekaan vaimoa
Ja sitten vielä,
ostan mieluummin
pikkuhousuja kuin
perunoita
Yhä tuntuu usein,
on keskellä väen
väkisinkin täällä ainoa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rakenne on aivan upea!
En ole hetkeen viihtynyt näin hyvin runin rakennetta tutkiessa.
Sanat on kuin tarkalla matematiikalla saatu luomaan yhtälö, joka on absolut - oikeassa.
Turhautumisen tunteen syvyys, oman elämäntilan tutkiminen, Filosofinen tila, tunne.
En oikein osaa adjektiivein näin äkkiä kruunata runoasi sen ansaitsemalla kruunulla. Suosikkeihin!
Sanattomaksi veti.
jotenkin todella kuvaava ja hienosti, rakenteellisestikin, kuvaa syvää turhautumusta. Pidän kovasti sillä olen itsekin kokenut vastaavaa viimeisen vuoden aikana poikkeuksellisen runsaasti. Toisaalta se on pitkän päälle hyvinkin rakentavaa jos on ollakseen. kuitenkin kovin mukava ja kuvaava teos. Nautin kovasti!!