Moni asia muuttunut kosmiseksi pölyksi,
usea kasvo jäänyt taa, minä muuttunut
ikiaikojen tomuksi
ja kaksikymppiseksi
Runoilu maistuu puulta, en saa
pulloa pois suulta
ja täyteen diskoteekkiin katosi
huomisen lohtu,
se mitä aina etsii vaikkei koskaan saisi
Kauppakeskuksissa, lemmikkivaunuissa
ja lukupiireissä
on aina yksin
ja minä haluan tietää mitä
tarkoittaa, ettei kukaan muka
koskaan ole arvoiseni
Ja sitten,
miten kauan minut
muistetaan,
voiko ihminen, ihan
hyväkin
unohtua ennen aikojaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä kait se aikuistuminen on... elämää on vielä 20 jälkeenkin =o)))