Hiljainen huoneisto polttaa
kuin kiireinen
kaurapuuro kitalakea,
aamuisin ei
koskaan ole aikaa
Iltaisin sitä on sitten
liikaakin ja pahinta
on sammuttaa
valot
Antautua jälleen
yhdelle päivälle,
nöyrtyä
On huomenna
vuoteessa jälleen
liikaa tilaa
Ja mitä vastaan
kun kysytään,
onko kuulunut,
eikö vieläkään
ketään
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| jennimary | 20 | 23.11.2009 | 1 | Runo |
| jennimary | Tuomio | 23.11.2009 | 7 | Runo |
| jennimary | Nainen ja muutos | 23.11.2009 | 3 | Runo |
| jennimary | Ikävä transforming | 25.10.2009 | 2 | Runo |
| jennimary | Elämän mittainen | 24.10.2009 | 4 | Runo |
| jennimary | Let the more loving one be me | 23.9.2009 | 4 | Runo |
| jennimary | Koulukatu 49 | 7.9.2009 | 0 | Runo |
| jennimary | Polaroid-kuvat | 27.8.2009 | 1 | Runo |
| jennimary | Otra niña | 25.8.2009 | 1 | Runo |
| jennimary | Sunnuntai | 9.8.2009 | 0 | Runo |
Kommentit
Tää on ihan uskomaton. Miten noin arkisista asioista saa koottua näin voimakkaan tuntuisen runon. Ollapa hukassa huoneistossa. Ei se yksinäisyys tapa, se vaan kuluttaa vähän liikaa.
upeaa runoilua
ajatuksia herättävää
Tää on ihan uskomaton. Miten noin arkisista asioista saa koottua näin voimakkaan tuntuisen runon. Ollapa hukassa huoneistossa. Ei se yksinäisyys tapa, se vaan kuluttaa vähän liikaa.
upeaa runoilua
ajatuksia herättävää