Vihdoin olen kuin kotonani
tässä kaupungissa, jossa
kukaan ei kuule jos
itken pisaran tai
kaksi
Silmäkulmat saa rauhassa
pyyhkiä, nukahtaa erakkona
ja herätä siihen
kun läksiäisruusu
varistaa terälehtensä
olohuoneen lattialle
Kah, kah
kahisee karheissa
lehdissä satamakaupungin
ihmiset ja valot
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin yksin
vaikka ihmisiä onkin joka puolella
upeaa runoilua
niin yksin
vaikka ihmisiä onkin joka puolella
upeaa runoilua