Tuijottelen

Tosiaankin, itsensä tunteminen on hyvin tärkeää.

Hieno.

Elämä on helminauha, täynnä päiviä toisensa jälkeen, kaikki erilaisia ja samalla samanlaisia. Mitä niistä muistaa, mitä unohtaa, ja voiko siihen vaikuttaa? Kuka on muistisairas ihminen? Kuka on terve ihminen? Sanotaan että kedolla märehtivä lehmä on onnellisempi kuin ihminen, se ei filosofoi. Minuus on lopultakin mysteeri ja mitä enemmän sitä pohtii, sitä enemmän rasittuu. Toisaalta jos sitä ei pohdi lainkaan, tuskin sekään tervettä olisi, jos edes mahdollistakaan. Ehkäpä asia on niin kuin viisaat sanovat, minuus ei vain "ole", se luodaan. Eli pitää tulla siksi joka haluaa olla. Summa summarum, hyvä runovälähdys, pisti ihmisen hetkeksi filosofoimaan. 

Hiljentyminen itsen äärelle on viisas teko. Ja rohkea.