Jossain aivojen
mutkaisilla poluilla
syttyy kaipuu sinne,
missä tänäänkin
feenikslinnut nousevat
tuhkasta siivilleen,
uhmaavat
kuolevaisten arkiharmeja,
rujoja raihnaisuuksia
ja pikkumaisuuksia.
Eihän niitä mikään pidättele,
vapaita.
Höyhenissään muistona verenpunaa
lentävät kirkkaalla taivaalla,
laajalla kuin itse
avaruus.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Toivo pitää yllä elämässä sitä ei saisi menettää kun silloin jopa kadottaa itsensäkin. Pienikin on parempi kun ei mitään !