Syksy, kevät

Runoilija Laura

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 2.9.2009
Viimeksi paikalla: 16.10.2024 10:10

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Olen kulkenut pitkän matkan
mutta olen vasta tässä.
"Olet vasta tässä",
he sanovat.

Mutta kukaan ei kysy,
kuinka kaukaa
olen tähän hetkeen tullut.

  - Maaria Leinonen





Kiitokset kaikille palautteen antajille!

 
 



Niihin aikoihin, 
kun vaahteran lehdissä 
oli pakotettua kuparia,
joutsenet tekivät lähtöä 
ja taivas jakoi kyyneleitään, 
sinä tulit elämääni, 
jäädäksesi, 
vaikkemme vielä sitä tienneet.

Ja silloin, 
kun joutsenet palasivat, 
rakentelivat pesiään, 
en enää tiennyt 
kuinka olin elänyt 
ennen sinua.
Selite: 
Vanhaa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kirkasta pohdintaa. "Pakotettu kupari" on mielikuvitusta herättävä vertauskuva. Puu ei itse voi valita, että sen lehdet saavat väriä ja lopulta tippuvat. Ihmisen melankolinen mieli tulee myös tästä sanonnasta mieleen. Sitäkään ihminen ei voi valita, jos mieli muuttuu pakotetuksi kupariksi. Tai ehkä elämän olosuhteita voi yrittää joillain tasoilla valita, että mieli ei ihan kuihdu...Ja ehkä vastoinkäymiset, jonkun asian loppuminen elämässä on myös hyvä asia. Antaa tilaa uudelle 💚
Kaunis ajatus tuo "taivas jakoi kyyneleitään". :---)

Herkän kaunis tunnelma,pidän.

Kerrassaan upeaa, elämä on täynnä ihmeitä.
Kun pitkästä aikaa luen näitä, näen miten kauniisti osaat kirjoittaa😊😊
Pidin. 
 

Käyttäjän kaikki runot