Niihin aikoihin,
kun vaahteran lehdissä
oli pakotettua kuparia,
joutsenet tekivät lähtöä
ja taivas jakoi kyyneleitään,
sinä tulit elämääni,
jäädäksesi,
vaikkemme vielä sitä tienneet.
Ja silloin,
kun joutsenet palasivat,
rakentelivat pesiään,
en enää tiennyt
kuinka olin elänyt
ennen sinua.
Selite:
Vanhaa
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkän kaunis tunnelma,pidän.