Luminen metsä vastaa huutooni
kuiskimalla lohtua,
kylmää rauhaa.
Se lämmittää mieltäni,
sillä muistan,
miten sinäkin rakastit
hangen kimallusta pakkasaamuina.
Vain hetken muistan sen kylmän kuopan,
johon sinut laskivat.
Sen peittää kuva sinusta,
tummatukkaisena,
iloisena,
vahvana
ja aina sisukkaana.
Lepää rauhassa mummi.
Nyt on tuskat poissa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuin huonoa pilaa tekee kohtaloiden hallitsija mulle.. Tasan vuosi tämän jälkeen tuli runo uudelleen aiheelliseksi. Ei se mitään muuta. Helpotus on sama, mutta silti se koskee.
Sivut