Hiljaisuus sykkii ympärilläni.
Se väreilee lupaavasti
ja kuitenkin
minä pelkään.
Enkö olekaan yksin?
Selite:
Mitähän tästä.. Joskus kun on monta kertaa saanut nokkiinsa avattuaan sydämensä, sitä ei kovin helposti uskalla tehdä uudelleen. Ihminen ei kuitenkaan voi itselleen mitään, ei rakkaudessa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo. Ja kirjoittajan pohdinnat perässä myös. Yhdyn molempiin täysin. Sitä aina vannoo ettei enää avaa sydäntään ja antaudu rakkaudelle mutta kun ei sille asialle itse voi mitään.
Typeryksiä olemme. Niin minä asian ilmaisin.
Tämä on yksinkertainen ja kaunis <3
Sivut