Kirjat ränsistyvät lisää joka kerta, kun ne luetaan,
aivan kuten ihminen vanhenee
lisää aina, kun hän tapaa ihmisen.
Joka kerta, kun erehtyy paljastamaan itsensä,
selkään tulee repaleita,
ja viimein ei enää pysy kiinni kuin
väkivalloin pitelemällä,
aina ihmiset yrittävät pysyä hiljaa
ja kätkeytyvät mihin voivat, peittoihinsa ja sanoihin,
toistensa hiuksiin, ettei tarvitsisi raapia selkää,
ettei tarvitsisi
että olisi korkeus,
johon noutaa itsensä, kun jalat väsyvät.
että olisi sydämen kyllyydestä aikaa
rapsuttaa selkään sellaisia punaisia viiruja,
jotka paranevat heti.
että olisi mahdotonta tehdä hetken mielijohteesta
viisaita tekoja huonoin periaattein.
että olisi hyvä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielettömän hieno.
Loistavaa pohdintaa, täyttä asiaa runosi.
Kiehtovaa pohdintaa.
helvetin hienoja ajatuksia