Soiden perintö

Jos olisinkin kotona juuri nyt,
veisin äidilleni suopursuja,
hän haistaisi niitä ja hymyilisi.

Ehkä hän huomaisi lapsuutensa,
joka oli suopursuissa säilössä.
Ehkä hän vielä hakisi yhden vitsan
ja ajaisi eläimet aitojen suojaan.

Ehkä hän muistaisi karitsojensa syntymän.

Ehkä hän seuraisi
kukkien kutsua suolle silloin,
kun marjat vielä odottavat.

Jos olisinkin kaukana kotoa,
jos olisin noutamassa eksoottisempia kukkia,
jotka tuoksuvat auringolle,
olisi elämän alkuperä kuitenkin äidillä käsissään,
soiden perintö.

Jos nyt olisinkin lähdössä,
sanoisin: älä huoli,
karitsasi seisoo jo jaloillaan,
ei se helpolla kaadu,
ja jos kaatuu,
se nousee suon tuoksu villoissaan.