Kuvajainen vetten päällä
väreilevänä
Katsoo takaisin hajanainen
muodottomana
Musiikki soi kaukana
soinnillisena
Kuvajainen kuuntelee
olemattomana
Seisoo hiljaa paikallaan
ei katso minnekään
Ympärillään metsä ja tyhjyys
mielen äänettömyys
Kaikki olisi kaunista
vetten pinnalla väreilynä
epätodellisena
särkymättömänä
Kuvajainen katoaa hiljalleen
sulaa olemattomiin
Musiikki pauhaa kaukana
soinnillisena ja kauniina
Selite:
...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo.
Todella kaunis runo, rauhallinen tunnelma.
Hieno runo, jotenki houkuttelevan mystinenkin :)