Soljuu kevät asfalttitien alitse,
preussinsininen yö
kätkee kylmät kätensä
pilviverhoon.
Istun availemassa, suppuun supistuneita
ajatuksia,
lehti lehdeltä
yönkakkarat kohottavat kasvonsa
ja katsovat kohti.
Ei minulla ole valmiita vastauksia valolle,
eikä sinulle.
Olemisen olemattomuus,
täyttymätön tyhjyys,
ympärilläni
havisen vielä vilusta.
Hetki
herätystä
ja
minä hymyilen huomenet sinulle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä lukiessa voi maistella tunnelmaa,
on niin tutunoloista että voi samaistua.