Päättymätön rakkaus

Ensihetkestä alkaen sait sydämeni sykkimään.
Sisältäni kumpusi rakkaus,
kuin olisin tuntenut sinut jo vuosia.

Ihailin jokaista liikettäsi,
elettäsi
jopa hölmöjä tempauksiasi.
Ja joka päivä muistan hymyilleeni sille onnelle,
että olet minun.

Olit oma villikkoni,
kaunis ja upea,
täynnä räjähtävää voimaa
ja hellyyttä.

Päivä päivältä rakastuin sinuun yhä enemmän.
Vaikka välillä oli hankalia hetkiä
ja opit tietämään,
että emännän sanat:
”Postimerkillä Alpualle”
kertoivat turhautumisesta.
Kuitenkin tietäen aina, etten sinua lähettäisi,
kuinka olisinkaan voinut?
Olithan osa sydäntäni.

Yhdessä opimme paljon.
Opetit minulle pyyteettömästä rakkaudesta
ja elämän pienistä iloista.
Pahoinakin päivinä sait minut hymyilemään
ja toteamaan,
että olen onnellinen.

Ja mitä minulla oi tarjota sinulle?
Ei paljoa,
ruokaa,
kodin,
ystäviä,
taidon leikkiä
ja sydämeni,
sen sait kokonaan
ja siellä sinulla on paikka aina.
Myös siellä kivun ulottumattomissa.

Olit niin kovin vähään tyytyväinen
ja
toivon, että osasin antaa sinulle
kaiken sen mitä tarvitsit.
Sillä sinulta en olisi voinut pyytää enempää.

Yön pimeinä tunteina kaipaan sinua niin,
että henkeni salpautuu ikävästä.
Kaipaan tuoksuasi,
iloista hännänheilutustasi,
hölmöilyjäsi ja
sitä päättymätöntä rakkautta.

Tiedän, etten olisi voinut tehdä toisin,
oli sinun aikasi,
vaikka se tulikin aivan liian pian.
Mutta se ei poista ikävää,
kipua ja kylmää.

Lupaan jatkaa elämääni parhaani mukaan
ja vaalia kaikkia niitä muistoja, jotka saimme,
sillä tiedän, ettet haluaisi minun surevan loputtomiin.
Mutta opastaisitko minua sieltä ylhäältä silloin,
kun en itse näe miten se tehdään?

Ikuisesti kaivaten,
emäntäsi.