Koski

Tuulen vieno henkäys heiluttaa hiuksiasi,
kosken pauhutessa takanasi,
saat sydämeni pakahtumaan onnesta
ja rakkaudesta.

Kukapa olisi arvannut, mihin elämä meidät tuo?
Kaksi niin erilaista kulkijaa,
-- kuin kahdesta maailmasta --
lopulta löytäneet onnen, toistensa käsivarsilta.

Katson sinua tovin hiljaa ja ilakoivaa vettä takanasi
ja rakastan teitä molempia.
Kesyttämättömiä, huumaavia ja voimakkaita
luonnon ihmeitä.

Sinä olet minun ihmeeni.
Syvällä sinussa roihuaa tuli
tai pauhaa koski,
jotain
elinvoimaista ja kiihkeää sisälläsi tapahtuu ainakin,
sen tiedän.

Pilvilinnatytöksi
sinä minua kutsuit,
hellästi ja rakastaen alusta alkaen.
Ensin en ymmärtänyt, mistä puhuit.
Olinhan elänyt minäkin,
niin iloja kuin surujakin,
- vaikeita aikoja -,
mutta nyt ymmärrän jo paremmin.

Jokainen hetki vierelläsi auttaa minua näkemään paremmin,
mistä tulet
ja mistä minä.
Mutta tärkeintä kaikesta huolimatta on yhteinen suuntamme:
eteenpäin,
käsi kädessä.