Kaivoin vanhoja kasettejani,
musiikki palautti minut kauas menneeseen.
Olin vallaton, rakastunut ja kaikki oli täydellistä unelmaa.
Kaikki vaikutti silloin niin helpolta,
mihin se tunne katosi?
Elämä ei muutu, sinä olet se joka muutetaan.
Siitä ajasta olen tullut pitkälle,
vieläkin yritän yksinkertaistaa elämääni,
kun en itselleni voi mitään.
Pitkästä aikaa minusta tuntuu siltä, että palat saattavat sittenkin loksahtaa yhteen.
Olisinko voitolla vai odottaako kohtalo sittenkin nurkan takana maton reuna käsissään?
Selite:
Jos ei heittele elämä, niin aina on tunteet;)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan mahtava lopetus:
"Olisinko voitolla vai odottaako kohtalo sittenkin nurkan takana maton reuna käsissään?"
Upea runo. Pidin todella paljon.