Mietiskelijä

Jalat alta, en voi käsittää.
HIMO. huulet koskettavat huulia juuri ja juuri.
Ah, olen ajatellut noita huulia kesästä asti.
En voi uskoa tätä,
järki seisoo, mutta sydän on täysillä mukana.
En siis ole syyntakeeton.

Mä...haluan sua, HIMOITSEN - olen sokea muulle.
En voi ymmärtää...
Sinä! Ja mitä kaikkea olen kuullutkaan.

Olet kaunis, olet ihana... sanasi syöpyvät sydämeeni.
Antaudun, en voi muuta.
Minulla ei ole vaihtoehtoja, polttaa ja minä palan.
Olisimmepa edes hetken yhtä.

Kaikki on kuin vanhaa tuttua
paitsi että mikään ei ole - ei ole vanhaa, ei ole tuttua,
vain uutta, vain me ja se palo.
Kädet toistavat liikkeitään vartalollani,
ajattelen, mutta ajatus karkaa minulta.
Sinä olet siinä ja kädet jatkavat piirtoaan,
sekoitat pääni - en kestä enää.
Tunnustan ääneen: himoitsen kuin en koskaan aiemmin.
Millään ei ole minulle merkitystä-nyt on vain tämä hetki, vain sinä, vain me.
Hetki huumaa minut täysin.
Olen aseeton, olen vankisi.
Kuinka kauan?
Tässä vaiheessa olen valmis hyväksymään elinkautisen.