Seinää synkkää tuijotan,
olen yksin - en välitä.
On aika ajatella.
Aika päättää jotain suurta.
Sinun elämäsi on täysin ja tyystin täällä.
Minä etsin vielä omaa kotisatamaani,
en halua pysähtyä, en vielä.
Olen rauhaton – pelkään - saatan sinut menettää.
Kaipuu kotiin hallitsee.
Tietäisipä vain missä kotini mun sijaitsee?
Ikävöin niin montaa ja samalla etsin jotain omaa.
Niin kovin onnellinen olen sinusta,
silti samalla salaa surullinen.
Jotain puuttuu.
Luottaako rakkauteen, uskoa että se kantaa ja
minulle onneni antaa, vai,
mennäkö yksin ja kokea maailma?
Saanko luotua täyden elämän vierelläsi matkaten?
Väistyykö tämä ahdistus onnen tieltä?
Makaan sängyllä näitä miettien ja
pian unihiekka suo kaipaamana tauon.
Aamulla herään rakastaen sinua enemmän kuin ikinä.
Ei ajatustakaan siitä, että lähtisin, ainakaan ilman sinua!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hmm ehkä hieman kliseinen
mutta silti hieno runo
Ja minun päässäni pyörii näitä tunteita tälläkin hetkellä. :) Puit runoksi sen, mikä on ollut ollut vain mielessäni täydellisenä sekasotkuna :)