Lukitset ketjuihin naaraasi,
lukitset minutkin
sammumattoman himosi iloksi
Pureudu lihaan lujaa,
kuin teräshampainen perkele,
- sillä pian tämä liha on mätää.
Ruoki silmiäsi,
sillä pian minä revin ne sinusta irti!
Anele polvillasi,
sinä moukka!
Etkö tiennyt ,että aina
rukoilijasirkka syö kosijansa...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pidin tästä uhkaa tihkuvasta tunnelmasta, virkistävä poikkeus rakkausrunojen joukossa.
tässä on sitä vedenmerkkien, syvyyttä?