Nousee rikinkeltainen usva
ruostuneiden vetten yllä.
En enää liioin hengitä
en tunne, en kuule
kun hiljaisuus kirkuu
silmäni aamukasteen yltäkylläisyyteen.
En enää liioin hengitä
en tunne, en kuule
kun korppi laskeutuu
rintani ylle raakkumaan.
Epävireisen sellon soinnuilla
laulaen teille laulun
lyhyestä elämästäni...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi