olipa kerran
jääkuningatar
joka kovetti sydämensä
kivikovalla ikiroudalla
ja karkotti kaikki
hyisellä katseellaan
seisoen ylpeänä
yksin keskellä sitä
jääkauden veroista
sydänjuuriin saakka
hyytävää pakkasta
seuranaan vain
ikuinen yksinäisyys
jäämuurin takana
ettei kukaan enää voisi
häntä satuttaa
olikohan se
sen arvoista?
jääkuningatar
joka kovetti sydämensä
kivikovalla ikiroudalla
ja karkotti kaikki
hyisellä katseellaan
seisoen ylpeänä
yksin keskellä sitä
jääkauden veroista
sydänjuuriin saakka
hyytävää pakkasta
seuranaan vain
ikuinen yksinäisyys
jäämuurin takana
ettei kukaan enää voisi
häntä satuttaa
olikohan se
sen arvoista?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut