Tältäkö se tuntuu
olla täysin peloton?
Kätes lämmittää
enkä oikein osaa käsittää,
seison ja oon sanaton.
Liikut ja rikot sen
mut vanginneen hetken.
Todellisuus on taas rajaton.
Vaik pidät kiinni kädestä
tiedät en oo avuton.
Tarviin silti sua,
yksin sattuu rakastua.
Se odottamaton
vapaus jonka sussa sain
kai muutti mua, en muista mitä hain.
Oon toisen oudon hetken sanaton.
Selite:
Menin sit rakastumaan.
Mua vähän säälittää tää runo, jos se eläis pukisin sille villasukat, kaulahuivin ja lämpösen paidan päälle ja juottaisin lämmintä mustaherukkamehua:/
Ehkä jatkan sitä joskus ja teen sille lopun.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
