Todellinen rohkeus on sydämen rohkeutta sanoa ne sanat jotka se sanoo tehdä ne teot joita se kaipaa
Yhtä tärkeää silloin on kertoa että pidän sinusta kuin että nyt on aika lähteä
niin suoria viattomia ovat sen pyynnöt
Todellinen rohkeus on sydämen rohkeutta. Monesti olen koskettanut ystävääni vain koska siltä tuntuu sanonut että olen onnellinen kun olemme tässä koska huomisesta ei kukaan tiedä ja siksi rakastan sinua
Yhtä monta kertaa olen piilottanut kaiken haarniskani alle
Jos haluat saada, anna. Kauneimmat totuudet ovat yksinkertaisia siksi kerronkin sinulle nyt että rakastan että minun on hyvä olla tässä lähelläsi
Kenties huomenna olet jo poissa muttei se satuta sillä olet vapaa kuten minäkin ja kulkipa polkusi missä tahansa
olen aina kanssasi
Puhu sydämesi kieltä kun se tahtoo kertoa puhu ilosta jota uskallat tuntea
kosketa minua niin kosketan sinua.
Kun otat askeleen sydämeesi ohi rauta-ajan ja teräksisten miesten
otat askeleen muihin
Tänään kerätään maailmalla rautaromua ja olen tässä valmiina haarniska käsissäni
Toivottamaan maailman tervetulleeksi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa elämän viisautta ja läsnäolon taikaa. Tykkään :)
Enpä voi muuta kuin ihailla, kuinka taidokkaasti runosi saa ajatuksen virran kulkemaan mukanaan.
Hieno, kertakaikkiaan! :)
Miksi en ole tätä löytänyt ennemmin, kiitos kun löysit minut ja osasin hakeutua sinuun! Kaiken epäolennaisinta tässä runossa on pilkkujen puuttuminen, usko tai älä, se ensin osui silmään ja sitten unohdin sen, koska tässä on asiaa, aitoa sellaista. Tätä lukiessa on pakko, ihan pakko, riisua oma haarniskansa ja odottaa... ja koskettaa... saako, vai eikö saa kosketusta takaisin.
Siis pidin ja plussat tulee ulkoasusta, joka on konstailematon ja aito sekin!
Hienoa elämän viisautta ja läsnäolon taikaa. Tykkään :)
Enpä voi muuta kuin ihailla, kuinka taidokkaasti runosi saa ajatuksen virran kulkemaan mukanaan.
Hieno, kertakaikkiaan! :)
Miksi en ole tätä löytänyt ennemmin, kiitos kun löysit minut ja osasin hakeutua sinuun! Kaiken epäolennaisinta tässä runossa on pilkkujen puuttuminen, usko tai älä, se ensin osui silmään ja sitten unohdin sen, koska tässä on asiaa, aitoa sellaista. Tätä lukiessa on pakko, ihan pakko, riisua oma haarniskansa ja odottaa... ja koskettaa... saako, vai eikö saa kosketusta takaisin.
Siis pidin ja plussat tulee ulkoasusta, joka on konstailematon ja aito sekin!