ja niitä monia muitakin.
Voi kuinka vain kanssani haluan ollakaan,
ja niiden muidenkin.
Tulen luoksesi joka toinen päivä,
joka toisen vietän kadotuksessa.
Voi miten sinua rakastankaan,
tai sitten en.
Voi kuinka kanssasi haluan ollakkaan,
unelmissani, en täällä.
Joka toinen kerta puhun totta,
niinhän sinä luulet.
Voi miten sinua rakastankaan,
yhtä paljon kuin syntejäni.
Voi kuinka kanssasi haluan olla,
pitäisihän sinun tietää että valehtelen.
Joka toinen kerta kärsit,
minä en.
Voi kuinka sinua vihaankaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä oli jännä. Sekoittaa pään. Mutta tosi hieno
Voi kuinka ihanan ironinen <3
Aloituskappale jo tempaa mukaansa, herättää mielenkiinnon, varsinkin koska olen pohtinut samaa aihetta. Kiva kursiivin käyttö. Jatkuu mielenkiintoisesti ja sisältää erilaisia tarkastelukulmia, esim. "unelmissani, en täällä". Syvällinen teksti jossa voi kokea ihmisrakkautta sekä (jopa karkeaa) ironiaa. Viimeinen lause ajatuksia herättävä. Runon otsikko sopiva, saattaisi tässä tapauksessa ilmentää jopa itseironiaa, äärimmillään itseironian ironisointia: kirjoitan tässä vain lämpimikseni, jauhan sanoja jotain tehdäkseni.