Kädet auki kuin sydämen ovi, kadotin lukon.
Ja tuuli on ohi.
Tahtoisin uskoa rakkauteen mutta hiivin uniin hiljaisiin....
Jossa et ole sinä.
Et tiedä kuinka parantamasi haavat purkailevat.
Etkä sinä tiedä kuinka
ajatukseni luotasi pois karkailevat.
Tunne joka hiljalleen kaulaani kuristaa,
Joka makeasti ranteitani puristaa,
on lanka joka et ole sinä.
Niin irstas salaisuus
Hän on kielletty ajatus,
sielujen peilin taakse jäänyt rakkaus.
Ja totuus on likainen:
olen rakastavainen.
Selite:
Kaukosuhteen pieni kompastuskivi: Kun ihastuu toiseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kovasti herätti ajatuksia tämä runo. Meille ihmisille voi käydä näin.
Pidin tästä (:
Oikeastaan pidin kaikista runoistasi. Osaat kirjoittaa tosi hyvin, muuttaa ajatukset sanoiksi (: Hyvä! :D
Johdattelee tarkkaan ja pitää kaidalla tiellä tämä runonomainen teksti. Vähempikin opastus riittää runokielessä.
Todella hyvin osannut koota ajatukset tähän pakettiin. Tykkäsin todella paljon, kun itselleniki käynyt samanlailla, ja tunne ei kyllä mukava sillon ollut.
Todella kaunis.