sitä kieroon kasvanutta leipäveistä
kehoni jokaisessa haavassa.
Valuta, tiputa ja hukuta,
keuhkoni kahvikuppiisi.
Peitä, maalaa
kasvoni kuvalla jota et koskaan ole nähnyt.
Eikö riitä,
eikö millään riitä
että joka aamu juot
maailman kauneinta verta?
Tukehdu tähän:
kyyneleesi eivät osuneet ruhjeisiin,
ei osunut, ei uponnut,
ei edes nirhaissut.
Ei tätä kauneutta murhannut.
Tapa kaikki huomiseni, en minä välitä,
kestän sen kyllä.
Koska tähän minun maailmaani,
sinä et astu ajatuksellakaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
erittäin vahva ja hyvin kulkeva runo:)