Minä tahtoisin uskoa Jumalaan.
Tahtoisin uskoa, että olet vielä jossain.
Ettet ole vain multaa maassa kiven alla,
lahonnut arkku,
et vain hymyilevä muisto valokuva-albumeissa.
Et kylmiä kasvoja valkoisessa arkussa,
et tyhjä suruvirsi kirkossa,
et jäykkä runneltu ruumis lasimaalaus rinnallasi,
etkä painajainen yöllä.
Et äidin lohduton itku,
et hautausmaan tasainen hiekka kuihtuneita kukannuppuja taynnä.
Et muistokirjoitus palstalla,
et se otsikko lehdessä.
Tahtoisin uskoa, että hymyilet vielä jossain sitä hymyäsi ja odotat minua.
...uskoa, että minulla vielä olisi aikaa sanoa joskus ne sanat, joita en koskaan saanut sanottua.
Rakastan sinua, isoveljeni.
Selite:
Pieni lapsellinen 12-vuotiaana kirjoitettu runontynkä silloin vastikään poismenneelle isoveljelleni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
