Kaihtimien raosta tuttu aamuaurinko.
Maitoa ja jugurttia kahvipöydässä.
Tappelua etupenkin paikasta
ja tuttua nahinaa ja ilkeitä sanoja.
välttelyä supermarketissa
sillä onhan se häpeä kulkea sisarusten kanssa yhtämatkaa.
samaa narinaa taas uudesta ostetusta metallilevystä
ja jäätelöä torilla.
Kunpa olisin voinut tietää tekeväni sen kaiken kanssasi viimeisen kerran...
Selite:
laatikoiden pölyistä löytynyt 12-vuotiaan tytön lapsenomainen ruttuinen suherrus kuolleelle isoveljelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
(oot kai kirjoittanut tätä hieman puhtaaksi?)
Uskomattoman aito ja kosketettava..
Niinpä, kumpa voisi tietää mikä kerta olisi viimeinen...
Aito ja koskettava, tuttua varmaan kaikille - loppu onkin jo vähän rankempaa, voimakasta. Rakkautta se kaikki on ja toisaalta kaikki lapsuuden kerrat varmaan muuttuvat viimeisiksi muutenkin aikuiseksi kasvaessa. Hieno, rakkautta ja ikävää tihkuva runo.