Nimetön

Jäätynyt järvi ja harmaa lumi peittää maan , kuun valo muodostaa varjoja puiden oksista . Kävelet minua kohti , takerrut minuun tiukasti , vedät minua puoleesi . lyhtypylväs valaiseee tietämme eteenpäin , kävelemme käsikädessä kohti synkkää metsää, takerrun sinuun tiukemmin tunnet kuinka pelkoni valtaa meidän molemmat , sanot rauhallisesti'älä pelkää en päästä sinua minnekkään 'silloin käännän katseeni ja siinä samassa hetkessä tunnen sinun lämpösi huulillani ensimmäistä kertaa . Jatkamme matkaa turvallisimmin mielin molemmilla pieni virne naamalla , mutta minua pelottaa edelleen tuulen vingunta puiden latvoissa ja lumen narskunta jalkojemme alla. 'minua pelottaa ' sanoin , mutta sinä et reagoinut mitenkään osoitit polkua jota olimme kulkeneet jo pitkän matkaa .Ainoa valo oli kuun heijastus lumeen joka valaisi polkua eteenpäin .Huomasin sinun tärisevän ja aloin tuntea syyllisyyttä siitä että minä olin pelota kankea ja sinä olit jäätyä kuoliaaksi ,aloin tuntea epämukavuutta ja etäisyyttä meidän välillemme mutta en voinut päästää irti niin paljon luotin sinuun ja niin tärkeä olit minulle . Emme sanoneet enään mitään olimme hiljaa , hiljalleen vauhti pysähtyy käännämme katseet pois päin toisistamme kunnes sinä nostat piponi pois silmiltäni , korotat leukaani ja annt toisen hellän suudelman huulilleni , tunnen oloni prinsessaksi joka on paljon onnellisempi kuin hetksi sitten , katson ylös kuiskaan hiljaa kiitos ja suutelen sinua kiihkeämmin ja pidempään kuin ensimmäisellä kerralla . Katsot syvälle silmiini ja tunnen kuinka katseesi kantaa lävitseni , henkeni salpaantui ja sydänkin taisi jättää pari lyöntiä välistä mutta se ei haitannut koska millän muulla ei ole merkitystä kuin sillä että on sinä ,minä , tässä ja nyt .

kumpa se hetki olisi kestänyt kauemmin , vaikka tiesin että kaikelle tulee loppu jossain vaiheessa
, mutta ne ajat jotka saimme viettää yhdessä olivat elämämme parhaimpia , ne viikot saivat alkunsa sinä iltana kuin kirkkain täysikuu sokaisti meidät molemmat
mutta samalla sai meidät huomaamaan kuinka paljon me toisiamme rakastamme .

Nyt kuljen haudallasi joka täysikuu muistellen sitä ihanaa iltaa jonka sain kokea kanssasi muutama vuosi sitten , jatkaisin elämääni mutta sinä olit minun elämäni , tunnen sinun kosketuksesi joka yö ja joka päivä näen sinunkaltaisiasi ihmisiä mutta yksikään ei ole niinkuin sinä , kukaan ei osaa kertoa asioita kuin sinä , kukaan ei tunnu samalta kuin sinä , kenellekään ei ole yhtä lumoavaa katsetta kuin sinulla juuri meidän suudelman jälkeen . Nyt katson sitä samaista järveä ja katulamppua jonka alla tunsin sinun halaavan minua ensimmäisen kerran . Tunnen kipua , tuskaa ja syyllisyyttä siitä mitä sinulle tapahtui vaikka oikesti tiedän etten olisi voinut muuttaa mitään . Muiden kanssa olen saanut viettää paljon aikaa mutta sinun kanssasi sain vain ne muutamat viikot ,mutta tiesin että sinä olet se oikea jo ensisilmäyksellä , umpa ajassa voisi mennä taaksepäin ja muuttaa ne asiat jotka ovat vieneet minulta elämän ilon ja tarkoituksen . Kumpa osaisin jatkaa elämäni matkaa ja unohtaa sinut edes hetkeksi . Nämä unettomat yöt joina kirjoitan sinusta kyyneleet poskiani pitkin valuen , ovat olleet elämäni kamalampia päiviä sen hirveän päivän jälkeen kun kuulin sinun kohtalostasi , silloin tunsin kuin sisältäni olisi lähtenyt kaikki ihan niinkuin minusta olisi tullut pelkää ilmaa , en tuntenut mitään muuta kuin tuskaa ja joka kerta sinun nimesi kuullessani tunsin kuin miljoona terävää lasinsirpaletta olisi isketty suoraan sydämeeni
Tiesin näin käyvän , minun olisi pitänyt tehdä jotkut asiat toisin mutta en vieläkään kadu mitään . Vaikka näinkin monen vuoden jälkeen tunnen rakkautesi rinnassani ja kirjoitan sinusta kuvitellen millasta meidän elämä olisi juuri nyt jos sinä vielä olisit täällä luonani, kaipaan sinua niin paljon enkä ikinä unohda sinua . mutta tiedän että vaikka mitä tapahtuisikin yksi asia on ja pysyy se että kuinka paljon sinua rakastan .