Kuljen kaiuttomia käytäviäsi
etsin äänettömiä huutojasi
mutten halua
sinua jäljilleni
Minä kompastun.
ohut silkkini lattioitasi juoksee
niille kerrostuu, laskostuu,
koskettaa
vain hipaisten
Katson pimeneviä pihojasi
läpi vuotavien ikkunoittesi
peitän sinulta
kaiken näkemäni
Sinä heijastut lasiin.
väreilevä kuvasi mykkänä kasvaa
siinä jakautuu, monistuu
ja hajoaa
yhä hymyillen.
Selite:
Marttyyripäiväkirjan sivuilta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea!!