sanoit sen olevan henkäys
tuuli arkiaamuna
merten pauhua katseessa
siinä lepää koko maailma
hetkessä, hengityksessä
siemen lailla puun
taimi metsän keskellä
tuulessa, tuiverruksessa
yhä uinuu hän
hymy kasvoillaan
hiljaisesti tuhisee
on hän minun vain
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Greyberry | kun vain silmäsi tottuvat hämärään | 2.5.2007 | 2 | Runo |
| Greyberry | Kiitos | 1.2.2007 | 1 | Runo |
| Greyberry | olisitko lauluni | 9.10.2006 | 0 | Runo |
| Greyberry | Huominen on kultaa | 7.10.2006 | 1 | Runo |
| Greyberry | Tuuli arkiaamuna | 8.5.2006 | 2 | Runo |
| Greyberry | Taivastiet | 11.3.2006 | 0 | Runo |
| Greyberry | olipa kerran | 27.2.2006 | 2 | Runo |
| Greyberry | tie talven yksinäisyyteen | 21.1.2006 | 1 | Runo |
| Greyberry | anteeksiantamattomuus | 7.1.2006 | 0 | Runo |
| Greyberry | Tyyntä | 29.12.2005 | 0 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Onpas kaunis ja hauras tunnelma.
Koko maailma voi tosiaan mahtua yhteen hetkeen tai henkäykseen, kun saa katsella rakkaansa nukkuvan rauhallisena, ihastella maailman tärkeintä olentoa.
Lämminhenkinen runo.