kun vain silmäsi tottuvat hämärään
ilta illan jälkeen
oveen kolkuttaa
se sama vanha susi
joka humalaansa
koittaa selvittää
yksin kuu suutelee
tietä jalkojen tallaamaa
kotitietä
roudan karheaa
ja se sama vanha lato
jonka seinät punaiset
kaljapalkalla me maalattiin
sen huokaus
saranat vain natisee
on vuodet menneet menojaan
kuu vain huokaisee
vie yö omiaan
luokse susien
lammas suuntaa askeleet
pöly tarttuu vaatteisiin
silmät tottuu hämärään
juhlat susien
kalpein kasvoin hengittää
vielä kaiken selvästi näet
kun vain silmäsi tottuvat
hämärään
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
vau, hieno runo. vahva tunnelma, öisiä muisteloita, kuulostaa todelta. kokonaisuudessaan todella onnistunut, loppu on piste i:n päälle.
Komppaan godspeediä, hieno on runosi. Yksinäinen tunnelma, mutta ei sillä surullisella tavalla, vaan ennemmin sellaisella.. mitenkä tämän sanoisi.. eeppisellä tavalla? Vähän liian voimakas ilmaisu.. eksyneellä, mutta odottavaisella tunteella oleva yksinäisyys, se käyköön tässä kuvaamaan fiilistä, jonka saan. Sir Elwood-referenssistä plussaa.