Hän loikoo vuoteella.
Selän kaarta peittää
silkkilakana.
Hymy karehtii
punaisilla huulilla,
jotka näkyvät hiusten
kullankehrän alta.
Tuuli heiluttaa valkoisia
verhoja,
ovi parvekkeelle on
avoinna.
Mies seisoo ulkona
ja katselee
Pariisin sinisiä kattoja.
Niin tapasivat toisensa,
halu ja rakkaus,
unelma ja unohdus,
samassa kattohuoneistossa,
liian suuressa kaupungissa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Sakura | Äkkilähtö-no refund | 4.7.2008 | 2 | Runo |
| Sakura | Odotan | 7.1.2007 | 11 | Runo |
| Sakura | Kiristyvää pakkasta | 3.3.2006 | 12 | Runo |
| Sakura | Ja ei kun menoksi... | 9.12.2005 | 8 | Runo |
| Sakura | Auta minua | 9.12.2005 | 1 | Runo |
| Sakura | Speranza | 5.11.2005 | 0 | Runo |
| Sakura | Päiväkirjani | 11.10.2005 | 9 | Runo |
| Sakura | Usein käynti optikolla... | 9.9.2005 | 6 | Runo |
| Sakura | Neurologisella | 2.7.2005 | 6 | Runo |
| Sakura | Pariisin katot | 2.7.2005 | 8 | Runo |
Kommentit
Tämä on hienoa sanojen ja tunnelman yhteensulautuvuutta täynnänsä. Tuo halun, rakkauden, unelman ja unohduksen "neliödraama" on mielenkiintoinen yhdistelmä :)
upea,kaunis runo.
Mut, tässä on kuitenkin laajoja näköaloja, aloha.
Seesteisen esteettinen, sanon ma.
Toisaalta hieman masentava tunnelma kehittyy loppuun, kuitenkin hieno antikliimaksi, sniif, odotin että he olisivat liimautuneet yhteen yllä yötaivaan ja rakastelleet itselleen avaruuden.
Rakkaudelle tekee hyvää koukata Pariisin kautta, siellä rakkaus ja pettymys liikuvat kuin kaksoset, aina tiedostaen toisensa. Runon lopussa yhtyvät kaikki tekijät, jotka liittyvät rakkaudentunteen värähtelyyn, muisto näyttää siltä kuin oli ehkä haluttukin. Kauniisti hyräilevä runo :c)
jostain tuntemattomasta syystä rakastan suurkaupunkeja - jo nimetkin saavat minut värisemään. kirjoitin minäkin Pariisista, mutta niin kauan aikaa sitten että tuskin muistan. ja tämä toi mieleeni viisaan toteamuksen että kaikissa elokuvien pariisilaisasuntojen ikkunoissa näkyy Eiffel-torni. noston silinteriäni kunnioituksesta, tässä ei kyseinen rakennus osunut silmiini.
Tarina kuin elokuvan kohtauksessa.
Kauniisti maalatut siniset Pariisin katot ja tunteiden kohtaaminen..
Olet niin hyvä!
Pariisin sinisissä katoissa kai miehen meri, rakkaus, koskaan unohtumaton...
pidän tunnelmasta joka tämä runo saa aikaan. ranskalainen parveke ja näkymä pariisiin, tunnelma niiden hetkien jälkeen kun kaikki sanat ovat liikaa, siinä ovat vain nuo halu ja rakkaus sekä unelma unohduksineen ja silti miettii onko kaikki sitä miltä sanat vaikuttaisivat olevan.