Neurologisella

Runon paikannus herättää kihelmöintiä ja levotonta asennoitumista...siis minulle. Nuo määrätynlaiset metaforat ovat upeita ja tuoreita olemukseltaan. Vaikuttava toteamus ajasta ja muutoksen mahdollisuudesta runon lopussa olivat todella tarttuvia. Ahdas, mutta avoin runo :c)

pitkät loppumattomat tunnit maatessa kykenemättömänä nukkumaan ravistivat minua, nyt tuntuu aivan mahdottomalta tehtävältä yrittää niitä karistaa pois kimpustani. en tiedä mitään pahempaa kuin odottaa sängyss unen tulemista, minä kun en osaa lennättää ajatustani tarpeen tullessa. hortoileva olo omituisen desinfioidussa tilassa, mahtavata kuvailua, tyttö.

Sait surun nousemaan kasvoilleni...itse joskus aikoinaan kolme kuukautta teholla maanneena tiedän tuollaisen tunteen...en tiedä osuinko oikeaan,mut voimia elämään:)

Vakava aihe, hyvin tyhjä olotila on.
Upea on kuitenkin runosi, tämä aihe koskettaa minua syvältä ja hienoja ovat vertauksesi ja ääni.

neurologisella, yleensäkin sairaalassa on tuo tuttu olotila; kaikki maailman aika käytössä juuri parhaillaan, eikä kuitenkaan tee sillä juuri mitään. toisten äänen kuuleminen saa yhä enemmän tuon tunteen kuin aika olisi mennyt. tuo perhoseksi syntymisen olo lienee osa tuota mystistä tunnelmaa jonka nuo laitteiden keskelläolo aikaansaa.

mielenkiintoinen aikaan-paikkaan sidottu runo.

Kuinka paljon ihminen ajatteleekaan ollessaan jossakin osastolla potilaana....
Aikaa on nin ettei saa edes kulutetuksi..

Siinä synnytät minun päähäni keromuksia runoillasi. Nytkin pääni jatkoi tätä ja täydensi mieleisensä kohdat.. =D