Päiväkirjani

Vau. Kiihkeää ja sattuu silti, niin kuin aina. Kokonaisuudessaan niin voimakasta ja tuttua, että tykkään.

Joskus menneisyys lyö kasvoille lujemmin kuin myrskytuuli,silloin on vain mentävä ja näytettävä itselleen oma luja tahto...läpi vaikka harmaan kiven.

KiPeÄä...
tiedän. Tuli polttakoon päiväkirjat ja kaiken takana, osittain ainakin!

intohimon päiväkirjasi pitää lukijan otteessaan hyvin alusta alkaen.
Etenkin toisesa säkeistössä tapahtuva imeytyminen on hieno kuvaus tapahtumasta, joka lukijankin mieleen tulee runostasi, tunteen vain tiivistyessä loppua kohden.

Hienoja ovat runosi ja rikkaita sisällöltään.

Kiitoksia myös arvosteluistasi.

kolahti, kilahti ja upotti! kuin omasta menneisyydestä, mutta vain loistavammin kuvailtuna. upeaa, koskee enemmän kuin mikään ennen lukemani, mutta silti.

Kansiemme välissä meillä kaikilla on sivuja, jotka ovat hauraita ja kipeitä koskettaa.

Kylmiä väreitä, kun luin tämän. Ihan kuin runon minä ei olisi päässyt koskaan kokonaan irti siitä mikä on ollut. Kun ei tarvitse kuin raottaa "päiväkirjaa" kaikki on kuin tapahtuisi tässä ja nyt, uudestaan.
Huh, miten tiheätunnelmainen teksti.

Kostean kelmeät sivut taitavat olla, viidakkorummut ja muut kuminat
öiset rytmihäiriöt ja helleaallot poskilla.
;D
Sinä ja minä
päiväkirjan sivulla

sinä ja minä
yhdessä koukeroilla.

Intohimoinen runo.

Ei osaa muuta sanoa, kuin että hienosti kirjoitettu ja tunteisiin vaikuttava.