Mielenterveys

Demonit, demonit, demonit,
tutut pelot, addiktiot rakkaat, 
haluan hukkua hulluuteni ja kadottaa lopun aikani ajan laskemisen almanakkaan.

Psykiatri, terapeutti, psykologi kattoo mun pääni sisään,
ne sanoo että "positiivisuutta elämään lisää, heitä noi helvetin roskat sun aivoista vittuun", 
ne ei ymmärrä että mun demonit auttaa mun kipuun eikä päästä mua tippuun,
vaikka ne käskee vetää ittensä hirteen,
ehkä just sen takia oon nykyään niin helvetin pirtee.

Tiedän että on olemassa takaportti pieni, 
jonka hinta on helvetin kova, vaan jos elämä vie voiton, on demonit aina valmiita mut portista sisäänheittää, ne auttaa mun elämän unohdukseen peittää.

Älä huoli ystävä, oon vielä tarpeeks hullu,  että uskon jossain sisimässäni hyvään, ja aion pysyä sun rinnalla, vaikka en aina leikkiskään mun demonien kanssa täällä kukkakedon pinnalla.

Elämä on loputon pelottava nielu, eikä mulla ole enää muuta tarjota sille kun mun sielu.
Siitä en kuitenkaan luovu, vaikka helvetin otusten äänet huutaa mun korvissa kuin kosken kuohu.

Älä huoli rakas minä, vaikka mieles on helvetin ruma, on se omalla tavallaan sairaalloisen soma.
Muiden ihmisten sanat ja teot ei sua määritä, eikä täten sun ihmisarvolla voida hintaa kääritä.

Jatka sun mielen raiskaamista, oman minuutes seinään paiskaamista.
Susta tulee vielä jotain helvetin upeeta, ja sitten muut saa ruveta kaivaan kupeita jos ne haluaa sun elämään tunkea, mut onneks sun ei tarvi lokkeilijoita tukea.