Tää epävarmuus tappaa mun mielen, jättää kituun suoraan puolitiehen, heitit mulle viehen johon tartuin kuin hullu, nyt kärsin, hitaasti sä mun luitani järsit.
Revit jo mun päältäni ihon, teit siitä itelles vihon, mun lihani sä paistoit, oksensit kun maistoit.
Sisäelimet jätit sä rauhaan, ripustit osan kuivuun sun pihaas ympäröivään nauhaan.
Miks sä teit mulle näin, miks kohtalo toi meidät toisiaan päin?
Haluan juosta niin kauas susta, ettet sä näe kuinka mun mieleni on musta.
Et sä sovi joukkoon mun, sä hukut ja kuolet tänne, mä rukoilen, en anele, lähde musta niin kauas pois, vielä kun voit.
En mä voi ottaa sua mukaan kun kuljen kohti auringotonta maailmaa, sä murrut sen taakan alle, kuin raiskattua lastaan lohduttava pehmonalle.
Älä jätä mua yksin, ei, ei, en mä oikeesti tahdo sua, pidä mua hetki hyvänä, vittu tää elämä on syvältä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit