Nimetön

Mä olen lukinnut itseni sisälle, luonut suojan, joka pitää mut pinnalla. Nyt se hajoilee, ei mikään oo ikuista.

Mä olen yksin, yksin ja väsynyt pitään itteeni koossa.
Mä olen väsynyt kulkeen yksin.

Mä en osaa päästää ketään lähelleni, mä en osaa päästä ketään irti mun elämästä. Mä olen liian herkkä, mun otassa lukee 'helposti särkyvää'.

Mä olen yks itteltänsä siivet polttanut enkeli, mä en ole mitään.

Mun jalkapohjat on täynnä haavoja, turvonneet muodottamaksi, miten mun pitäis enää kävellä?

Mun kämmenet ja polvet on täynnä lasin sirpaleita, miten mun pitäis kontata?

Mä en pysty edes ryömiin eteenpäin.

Mä en jaksa enää liikkua, antakaa mun olla, ja unohtakaa.

Mä en halua olla yksin.