Kukaan ei ole katsonut
aikasemmin
niin pitkään ja haaveillen näitä tapettien pintoja,
eikä raapustanut nimikirjaimia
näytön taakse
eikä kukaan ole aamuisin
suudellut kaulaa yhtä pitkään hymyillen
eikä kenenkään muun vieressä
ole ollut tilaa,
niin että minäkin oisin uponnut siihen
etsimättä ulko-ovea.
Ja vaikka sinä siellä toisella puolella oletkin,
mistä sinua ei edes näe
pidä silti kädestä kiinni
ettei aamun möröt pelottele,
sillä pahinta on ikävä.
Selite:
Kuudesosavuosi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oho, aika kiinnostava runo. Viimeinen säe tosiaan tuo runoon aivan erilaisen tunnelman, mutta juuri se tekeekin tästä runosta hienon. Miä tykkään
Ihastuin varsinkin runosi alkuosaan. Sieltä löydän upeita sanakuviointeja syvistä tunteista. Nuo kaksi ensimmäistä säettä ja niihin liittyvä kolmas lause kertovat orastavasta rakkaudesta, runon loppu ehkä siihen liittyvästä pelosta.
aww.
Ihana ajtus tuo uppoaminen toiseen viereen niin ettei tee lähtöä. IHana runo jälleen kaikenkaikkiaan. Taituroit hienosti sanoilla.
Hieno.