Tahtoisin hymyillä ja pitää kiinni,
nauraa kilpaa kasvojesi kanssa
ja vannoa että huominen on ikuisesti,
mutta ne rippeet joita niin piilotin
niin jossain muualla
enkä minä voi luottaa lupauksiisi.
Ehkä askeleeni jossain välissä
niksahti liian monetta kertaa
eikä enää maalailut ikuisesta
ole totta hetkeäkään.
Vaikka kuinka tahtoisin,
en tiedä.
Mutta hymyillen silti,
kyllä minä tahdon.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
