Kun ohimennen sipaiset hiuksen silmiltäni
en voi olla kääntämättä
kasvojani kauemmas
piilotellen sitä kyyneltä,
jota sinä et uskoisi.
Ja vannoessasi rakkauttasi
minä nielaisen hiljaa
ja kuvittelen sänkyäni,
sellaisena kun se oli
ennen.
Vetäessäsi lähellesi,
minä toivon olevani jossain kauempana
jonne sinun kätesi
eivät enää ylettäisi
eikä minun tarvitisi enää
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Wau!
Tosi upeesti kuvattu, ja varsinkin toi loppu nappasi! "eikä minun tarvitsisi enää",kertoo tarpeeksi, mutta jättää auki sopivasti:)
osui ja upposi!
-> suosikit