Usein näin sinut
maailmasi taakse paenneena
näkisinpä edes vilauksen sinusta
oikeasti
Kun oli viimeinen ilta kun sain sinut hymyilemään
pikkusisko tuijotteli ikkunasta ulos
veli hymyili ja sanoi hei hei,
syksy pyyhki sinut muistoistani
Ilta saattoi hänet yksin odottamaan että pääsisi kotiin, mutta niinhän hän halusikin.
Niitä teitä hän astui
joita sata kertaa aikaisemminkin
ja ketään ei tullut vastaan
hän olisikin juossut pakoon
tarinaa, joka ei elänyt kauempaa kuin yhden kesän.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Erittäin kaunis ja tunnelmallinen runo tämä on.Koskettaa todellakin minun yksinäistä sieluani tuolla jossain.Erittäin haikeaa ja kaunista,en nyt oikein muuta osaa sanoa.Kiitoksia.
Sivut