turkoosinsinisenä säteilee meri
minulla on sata parasta kaveria
heille sataa lentopusuja parvekkeilta
ruskeasilmäiset aina viheltävät perään
paljailla säärillä tuuli
joka ei viilene iltaisinkaan
aurinko jättää iholle rajoja
minun tulee ikävä
heräämistä lakanoittesi välistä
kun aurinko piirtää ikkunan kuvat seiniin
sinä naurat ettei syksy vie meitä pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno.
Kaunis runo
etenkin tuo suloisen hellyyttävä loppu :)
Aivan ihana runo =)
Sivut